Hyvinvoinnin mittarit

Hyvinvointi jaetaan perinteisesti kahteen pääryhmään; objektiiviseen ja subjektiiviseen hyvinvointiin. Objektiivisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan määrällisesti mitattavissa olevia inhimillisen elämän alueita kuten eliniänodotetta, koulutustasoa, terveyttä ja aineellista hyvinvointia. Näitä objektiivisia indikaattoreita käytetään kun hyvinvointia verrataan eri yhteisöjen ja  kansojen välillä.  Esimerkiksi UNICEF (2007) raporttissa: " An Overview of Child Well-being in Rich Countries‘ hahmotellaan kuusi hyvinvoinnin osa-aluetta,  joista viisi on objektiivisia ulottuvuuksia, kuten vaurauden ja terveyden indikaattoreita. Subjektiivisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan  yksinkertaisesti menetelmää, jossa  henkilöitä pyydetään  arvioimaan miten hyväksi he kokevat elämänsä. Subjektiivisen hyvinvoinnin mittaamisesta on tullut erittäin suosittua viime vuosina. Objektiivisia indikaattoreita on kritisoitu riittämättöminä, koska ne eivät sisällä yksilöiden omaa arviota heidän omasta hyvinvoinnin kokemuksestaan.  Monet tutkimukset osoittavat merkittävää yhteyttä vaurauden ja onnen välillä. Toisaalta Stiglitzin komission (2009) raportissa huomautetaan, että vaikka  yhteys aineellisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden välillä  on todettu, tämä yhteys heikkenee huomattavasti kun tietty varallisuudentaso on saavutettu.

Subjektiivinen hyvinvointi on siis henkilöin oma käsitys hänen hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan. Subjektiivista hyvinvointia ja tunteita on yleensä tutkittu laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttäen, kuten  esimerkiksi tutkimushaastatteluja. Subjektiivinen hyvinvointi voidaan nähdä yksilön mielentilana.

Jos siis (ainakin teoriassa)  jokainen ihminen voi olla onnellinen, miten tämä voitaisiin saavuttaa? Objektiivisia hyvinvoinnin indikaattoreita voidaan pitää luonteeltaan pysyvämpinä. Sitä vastoin yksilön oma subjektiivinen (mielentila) hyvinvointi ja onnellisuuskokemus ovat luonteeltaan väliaikaisempia. Mutta kumpi merkitsee lopulta enemmän? Jos kaikki objektiivisesti mitattavissa olevat yksilön hyvinvointia määrittävät tekijät  täyttyvät, henkilö voi yhä kokea itsensä onnettomaksi. Voiko yksilö sitten vaikuttaa siihen, miten he tuntevat ja miten he kokevat onnellisuutta? Ainakin onnellisuuden ja hyvinvoinnin mittaamisessa subjektiivisten ja objektiivisten hyvinvointi indikaattorien yhdistelmä saattaa olla hyödyksi.