Onnellisuuden historia

Miten saavuttaa hyvinvointia ja onnellisuutta? Onko yksilöiden ja yhteisöjen mahdollista asettaa hyvinvointi ja onnellisuus tavoitteiksi? Kysymys on edelleen ajankohtainen, vaikka onnellisuuden käsitteestä on keskusteltu vuosisatoja.

Perinteisesti filosofit ovat keskustelleet onnesta. Viime vuosikymmeninä tieteenalojen kuten antropologian, talouden, psykologian ja sosiologian tutkijat ovat osoittaneet kasvavaa kiinnostusta onnea kohtaan. Seuraavaksi joitakin keskeisiä historiallisia ja äskettäin julkaistuja konsepteja ja ideoita onnesta ja hyvinvoinnista.

(a)   Kreikkalaiset filosofit Platon, Aristoteles ja Seneca puhuivat "eudaimoni(asta)", joka koostuu teemoista kuten hyvä /elämä/ henki. Heidän ajoistaan lähtien onnellisuus on pysynyt keskeisenä aiheena filosofiassa. Sittemmin monet filosofit ovat vaikuttaneet ja kiinnostuneet onnesta käytävään keskusteluun. Immanuel Kant oli kiinnostunut ihmisen tekojen  ja velvollisuuksien yhteydestä onneen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Sören Kierkegaard kirjoitti henkilökohtaisten ​​valintojen ja sitoutumisen olevan keskeisiä onnellisuuden elementtejä.

(b)   Filosofi Jeremy Benthamin mielestä tärkein onnellisuuden peruste oli se, että paras yhteiskunta on sellainen, jossa sen kansalaiset ovat onnellisimpia.

(c)   Uusi psykologian haara joka tunnetaan nimellä "positiivinen psykologia" on kiinnostunut yksilön subjektiivisesta  hyvinvoinnin ja onnellisuuden kokemuksesta. Yksi tunnetuimmista positiivisen psykologian tutkijoista on Ed Diener, joka on kehittänyt tapoja mitata onnellisuutta yksilötasolla. Dinerin tunnetuin mittari yksinkertaisesti kysyy ihmisiltä, ​​miten onnellisiksi he kokevat elämänsä. Psykologi Martin Seligmania puolestaan pidetään yhtenä positiivinen psykologian edelläkävijöistä, Seligman alkoi käsitteellistää ajatusta positiivisesta psykologiasta 1990-luvulla.

(d)  Taloustieteilijä Richard Layard on ollut vaikutusvaltainen onnellisuuden ja talouden yhteyden tutkijoista. Esimerkiksi Britanniassa Layard on hiljattain työskennellyt yhtenä Britannian hallituksen neuvonantajista, jotka ovat  kehittäneet kansalaisten hyvinvointia ja onnellisuutta mittaavia mittareita.

(e)   Antropologi Neil Thin on esittänyt, että onnellisuutta ja hyvinvointia ei tulisi nähdä yksittäisinä asioina, vaan moninaisina, useita muotoja ja merkityksiä omaavina käsitteinä riippuen kulttuurista, paikasta ja yhteiskunnasta.

(f)   Bhutanin onnellisuusindeksi (Gross National Happiness)(GNH) on alkujaan Bhutanin kuningas Jigme Dorjin luoma. Konsepti esiteltiin alunperin jo 1960-luvulla. Onnellisuusindeksi käsitteenä oli alkujaan enemmänkin ideologinen. Onnellisuusindeksi ei alunperin esittänyt paljonkaan keinoja onnellisuuden edistämiseksi tai mittaamiseksi. Puutteista huolimatta ajatus onnellisuusindeksistä on vaikuttanut voimakkaasti onnellisuuden ja hyvinvoinnin saralla käytyyn keskusteluun.

(g)   Onnellisuusindeksin innoittamana sosiologi Ruut Veenhoven on kehittänyt monia onnellisuusmittareita. Yksi hänen vakiintuneista onnellisuusmittareista mittaa yksilöiden onnellisuutta. (Happy Life Years) Tämä mittari yhdistää objektiivisen indikaattorin (elinajanodote) ja subjektiivisen indikaattorin (tyytyväisyys elämään) ja laskee onnellisuuspisteet näistä määreistä.  

(h)  Ajatushautomo New Economic Foundation (NEF) suunnitteli maailmanlaajuisesti vertailukelpoisen (un) Happy Planet Indexin (HPI) (2009), jossa yhdistyvät Happy Life Years - mittari ja yhteisöjen

 resurssienkulutuksen määrä hyvinvoinnin ja onnen tavoittelussa. HPI yrittää kiinnittää huomiomme onnellisuuden tavoittelun ympäristövaikutuksiin pidemmällä aikajanalla. Yksilövertailun sijaan HPI tutkailee onnea laajemmin yhteisöjen ja kansojen välillä.

(i)    Stiglitzin komission (2009) raportti "Measurement of Economic Performance and Social Progress” on sijoittanut onnen ja hyvinvoinnin useiden läntisten teollistusmaiden politiikan keskiöön.

Nyt tiedämme hieman onnellisuuden ja hyvinvoinnin historiasta. Seuraavaksi olisi hyödyllistä tietää haluammeko hyvinvointia vai onnellisuutta vai vähän kumpaakin?